Marraskuun kahdeksas, tähän on tultu. Enää ei voi laskea jäljellä olevaa vaihtariaikaa kuukausissa. Tai no, tänään vielä voi mutta huomennapa ei.
Ihan kuin joku olisi pistänyt jääkalikan mahanpohjaan. Kupla puhkeaa ja oikea elämä alkaa taas.
Lähden kohtapuoliin sulattelemaan sitä kalikkaa kahvin ja cupcakesien avulla mutta ennen sitä täytyy vähän kertailla mitä sitä onkaan tehty viimeiset pari viikkoa.
Paitsi kuunneltu Coldplaytä.
Colplayn lisäksi olen kuunnellut kaikki YouTuben tarjoamat joululaulut ja poltellut kynttilöitä yrittäen epätoivoisesti kuvitella ulos leijailevia lumihiutaleita ja poskia pistelevää pakkasta. Kyllä, vaihtariajan toinen todella relevantti stressi on saavutettu ja tällä kertaa aiheena on niinkin minun vallassani oleva ilmiö kuin sää. Toisten otsasuonet pullistelevat artikkeleiden määrästä, minun lumen määrättömyydestä. Eikä näy vielä jouluvalojakaan ikkunoissa. Ihmiselle, jolle joulu on yksi viidestä vuodenajasta siinä syksyn ja talven välissä, tämä on hyvin vaikea ymmärtää. Siispä ripottelen kanelia jokaiseen ruokaan ja juomaan, seuraan sääennusteita lähes yhtä paljon kuin Facebookia ja kuuntelen Let it snowta repeatilla.
Vaihtoajan loppukiriin liittyy loppukiri myös koulun suhteen. Kaksi tenttiä on takana ja kaksi viimeistä kurssia alkoivat viime viikolla. Kummallakin kurssilla tentin korvaa 15 sivun pituinen individual mini-project. Koska vaihtarina olisi mukava katsella Kööpenhaminaa viimeisinä hetkinä muualtakin kuin kirjaston ikkunasta, tuo sana MINI-project särähtää ikävästi korvassa. Olen kuitenkin päättänyt härskisti käyttää hyväkseni kandityötäni, josta saan toiseen työhön siirrettyä Google Translatorin kautta mukavasti teoriapohjaa. Lisäksi toisen työn palautus on vasta tammikuun lopussa, joten on todennäköistä että muistelen lämmöllä vaihtoaikaani myös Jyväskylän yliopiston kirjaston keltaista lukukopin seinää tuijotellen.
Kuitenkin Kööpenhaminaa tulee katseltua näin loppuaikanakin varsin mukavasti, siitä pitää huolen huima määrä vieraita joita saan tänne käymään. Ylihuomenna rakas ystäväni Niina saapuu valaisemaan koko marraskuisen harmauden, maanantaina luokseni lentää kummitätini Miki ja perjantaina vielä Elina ja Mikko. Siihen jäisi vielä pari viikkoa päästä aistimaan orastavia joulutunnelmia, joten vielä ehtii!
Ystäväni Päivi kävi jo pari viikkoa sitten ja saikin kokea kunnon vaihtari-Halloweenin. Suoraan lentokentältä riensimme kaivertamaan kurpitsoja ja reilun kymmenen ihmisen pakkautumisesta pieneen keittiöön veitsien ja sangen kovakuoristen kurpitsojen kanssa mahtoi olla melkoinen perehdytys taloomme. Kivaa oli koko viikonlopun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti