En omaa omakohtaista kokemusta päihteiden aiheuttamista tiedottomuustiloista mutta viimeiset pari viikkoa ovat menneet taas sellaista vauhtia että äsken istahdettuani työpöytäni ääreen alkoi ensimmäistä kertaa hetkeen tuntua tavalliselta vaihtariarjelta. Todisteena siitä, etten ole viettänyt aikaani unelmoiden narisevalla runkopatjallani on kuitenkin hymystä pysyvästi yläasentoon jämähtäneet poskilihakset, herkuista pinkeä maha, puoli muistikortillista kuvia ja se valtavan onnellinen olo, jonka jokainen vieraani on tuonut tullessaan.
Tässä välissä kiitos jokaiselle.
Niinan kanssa tulee usein nautittua jotakin kulttuuripitoista ja kävimmekin baletissa Kööpenhaminan uudessa oopperatalossa. Lisäksi huokailimme Tivolin satumaisille joulukoristeille, harhailimme pitkin katuja, höpöttelimme, herkuttelimme brunssilla, nauroimme, ja yhden illan vietimme tutustuen kamerani itselaukaisimeen.
Kyllä, kolme vuotta vanhassa rouskussani on sellainenkin.
Niinan jälkeen luokseni lensi kummitätini Miki ja seuraavat päivät kuluivatkin jälleen kävellen ja yrittäen tiivistää elämääni Kööpenhaminassa pähkinänkuoreen. Kävely tulikin tarpeeseen, sillä sillä määrällä herkkuja lakoaisi muutama karppaaja. Kävimme myös katsomassa Tintin 3D – versiona Pohjoismaiden suurimmassa elokuvateatterissa, Milou (englanniksi Snowy ja tanskaksi Terry) oli ihana!
Torstaina istuin popcornit sylissä jo toistamiseen samalla viikolla kun eräs tietty vampyyrileffa sai ensi-iltansa päivää ennen Suomea. Ei varmaan tarvitse kertoa, että kikattelin melko paljon.
Ja huokailin sille romantiikan määrälle.
Oih.
No saattoi siihen huokailuun vaikuttaa tiettyjen näyttelijöiden tietyt ulkonäköpoliittiset ominaisuudetkin.
Khihihi.
Perjantaina aamuvarhaisella saapuivat näillä näkymin viimeiset vieraani Elina ja Mikko. Olin jo ajatellut että pariskunta osaa hoitaa pakollisen nähtävyyskierroksen keskenään ja keskityimmekin hengailuun. Tätä toteutimme Tivolissa, ravintoloissa, baareissa, eläintarhassa, Carlsbergin panimolla ja keskustan kaupoissa. Hauskaa oli ja tiedoksenne, että Carlsbergillä sai myös kokista.
Kotiinpaluuseen on aika tarkalleen kaksi ja puoli viikkoa. Pitäkää se lumi siellä maassa ja lämpömittari miinuksella, kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti