Menneet pari viikkoa ovat tarjonneet siinä määrin mukavia asioita etten ole ehtinyt/jaksanut/viitsinyt/ollut kiinnostunut päivittämään blogia aikapäiviin. Toisaalta, koska kukaan ei ole tunnustautunut viralliseksi lukijaksi, en ole sillä kokenut olevan myöskään kiire. Saavat ajatukset muhia rauhassa ja kuvat ehtivät vaihtaa omistajaa.
Tapahtumakertauksen voisi oikeastaan aloittaa lauantailta kahden viikon takaa, kun suhteutimme rahatilannettamme sushiravintoloiden hintapyyntöihin. Kätevinä rahatieteen opiskelijoina totesimme ateriamme tulevan noin puolta edullisemmaksi mikäli pyörittelemme makirullamme omin kätösin. Lisäksi päätin leipoa jälkiruuaksi ei-niin-japanilaista omenakakkua, jota minä ja muutama muu olimme himoinneet Kööpenhaminan parhaaksi ja kalleimmaksi tituleeratun Cafe Nordenin vitriinissä pyörryttävän hintalapun vieressä.
Salaisuutena siinä on mantelimassan käyttö, omnom.
Tuloksena paljon naurua ahtaassa kolmoskerroksen keittiössä, kun mukana oli vaihtelevalla henkilömäärällä noin kymmenisen ihmistä. Hauskaa oli ja sushia jäi seuraavaankin päivään.
Omenakakkuapa ei.
Maanantaina toteutimme Bernadetten, Patrizian ja Patrizian poikaystävän Patrickin kanssa sen elämää suurempaa stressiä aiheuttaneen Oslon matkan. Herätyskello soi klo 4.45 ja ennen aamuyhdeksää olimme jo aamunharmaassa Oslossa. Kaupunki oli kotoisa, pienempi kuin olin kuvitellut öljylandian pääkaupungilta mutta mukavan puistomainen. En oikein osannut kuvitella olevamme Norjassa ennen kuin tiistaina matkasimme metrolla Holmenkollenin maisemiin. Kiipesimme hyppytorniin ja maisemat olivat kuin eteläisessä Lapissa! Ruskan peittämät rinteet ja toisella puolen aukeava merinäkymä Oslovuonolle olivat kyllä ehdottomasti koko reissun ykkösjuttu jos ei lasketa seuraa, joka oli mitä mainioin!
Hauska juttu Holmenkollenilla muuten, odotellessamme hissiä hyppytorniin näimme videon norjalaisten urheilusaavutuksista ja parhaat palat viimetalvisista MM-kisoista. Kyllä, videolla esiintyivät kaikki norjalaiset tähdet, mutta taustalla soi Nightwish, eräässä kuvassa kun piti esitellä Norjan lippujen määrää katsomossa oli siellä kyllä huomattavasti enemmän tutun siniristilipun heiluttajia (jotka kunnon näkyvyyden saavuttamiseksi olivat vielä maalanneet naamansakin, hyvä Suomi!) ja kaiken huipensi Juha Miedon kannustustuuletus Matti Heikkisen ylittäessä maaliviivan kultamitalistina. Hyppytornissa oli lisäksi hiihtomuseo josta löytyi myös Anssi Koivurannan kuva, saatoin olla hieman liekeissä.
Matti Nykäsestä en ollut.
Oslo oli juurikin niin kallis kuin pelotellaan. Erityisesti ruoka, normaali ravintola-annos maksoi halvimmillaankin noin 30e ja paikallisen Mäkin juustoateria ei irronnut alle kympin. Sen sijaan kahvittelu oli halpaa, suosikiksemme muodostui Deli de Luca – niminen kahvilaketju, joka tarjosi erikoiskahvin ja leivoksen/korvapuustin/kolme (3) rusinapullaa hintaan 35 kruunua, joka on noin 4 euroa!
Voitte uskoa sitä kahvittelun määrää.
Keskiviikkona palasimme illan pimeydessä residenssillemme väsyneinä mutta onnellisina, sekä vatsalihakset kipeinä kaikesta nauramisesta.
Perjantaina matkasin jälleen iltamyöhällä lentokentälle, tällä kertaa vastaan kauan odottamiani vierailijoita, nimittäin siskojani, äitiä ja mummoa. Äiti ja isähän vasta kävivät muutama viikko sitten mutta siskojani ja mummoa en ollut nähnyt yli kahteen kuukauteen. Menimme heidän hotellilleen, jonne jäin salamatkustajaksi seuraaviksi kahdeksi yöksi. Ymmärtäisitte, jos olisitte päässeet sille aamupalalle.
Lauantain käytimme shoppailuun ja sightseeingiin mutta sunnuntaina iltapäivällä menimme tanskalaisten syyslomaksi uudelleenavattuun Tivoliin, joka oli kuorrutettu Halloweenkoristein. Koristelut ja etenkin illalla sytytetyt valot olivat taas jotain satumaista, joten tuskin maltan odottaa kahden viikon päästä aukeavia Tivolin joulumarkkinoita!
Tuntui hirveältä lähteä lentokentältä yksin maanantaina. Oli ihana saada porukat käymään ja päästä näyttämään elämää täällä, puhumaan suomea ja olemaan täysin oma itsensä. Toisaalta siitä sai valtavasti voimaa viimeiselle kuukaudella ja muutamalle hassulle päivälle. Kyllä sillä pälpätyksellä ja nauramisella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti