Kahdeksan vuotta sitten ei meillä ollut vielä pienintäkään käsitystä siitä, kuinka suuresti tuona päivänä syntynyt karvapallero tulisi muuttamaan perheemme elämän.
Sen piti olla vain koira.
No eipä ollut. Jokainen kotonamme käynyt tietää kuinka merkittävä perheenjäsen Aatu on. Kukaan ei suutu jos Aatu löytyy vastavaihdetuista puhtaista lakanoista kuratassujen kera nukkumasta. Olohuoneen ikkuna on aina täynnä kirsunkuvia. Ja se kirsu, se muuten usein vie Aatua niin kovasti että luulisi niiden suurien luppakorvien olevan vallan kuurot. Aatu tekee salaa itsenäisiä metsäretkiä ja saa sitten autokyydin takaisin kodin lämpöön, koska kaikki kylällä tietävät kenelle soittaa.
Eikä kukaan ole vieläkään vihainen vaikka Aatu hyppäisi suoraan autosta sinne puhtaisiin lakanoihin.
Toisinaan, tai no totuudenmukaisesti aina ruoka-aikaan Aatu päivystää keittiössä. Kaikki kelpaa tai kaikkea on ainakin maistettava. Vetoava ilme, kevyt tönäisy tassulla, tai viimeistään lemmikin löytyminen penkiltä vierestäsi hamuamassa annostasi (tai leikkelemakkarapakettia, tai juustokimpaletta tai..) kertoo koiruuden kulinaarisista mieliteoista erittäin määrätietoisesti. Aika usein yritys myös palkitaan.
Aatulla on maailman suklaisimmat kosteat ruskeat silmät, yhtä aikaa valppaat, viattomat ja rakastavat. Kun on kipeänä tai paha mieli, painautuu lämmin koira kylkeä vasten ja lohduttaa. Kyhnyttää se Aatu muulloinkin ja vaatii rapsuttamaan alati painautuen koko ajan lähemmäs, vaikka sylissä Aatu ei niin viihdykään. Jokin raja siihen hempeilyynkin on laitettava.
Ja voi sitä riemua kun ovi käy ja joku tulee kotiin! Vastaanotto on riehakas, häntä heiluu niin vimmatusti ja märistä pusuista ei tule loppua. Sitä hetkeä odotan joulukuulta.
Täällä Tanskassa ikävöin perhettäni ja ystäviäni, sehän on selvää. Ihmisiin on kuitenkin helppo pitää yhteyttä, vaikkei nenätysten oltaisikaan. Karvaisten kavereiden kanssa se on vähän eri juttu. Tätä kirjoittaessani alkaa silmiä kirvellä ikävästä ehkä ensimmäisen kerran, kun en voi rutistaa tuota pehmoista otusta, rapsuttaa ja rullailla niitä luppakorvia.
Hyvää syntymäpäivää Aatu, täälläkin on paljon beagleja, muttei yhtään niin suloista, komeaa, vastustamatonta, hauskaa, pehmoista, älykästä, tyylikästä, hellyttävää, empaattista, itsepäistä, rohkeaa, lämmintä, lihaksikasta, charmanttia tai salaperäistä kuin sinä. Toivon sinulle syntymäpäivälahjaksi suurta lauantaimakkarapötköä ja ehkä metsäretkeä valvonnan alaisena. Olet rakkain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti