Back in Business(school)

Olen ollut ikäni hieman luonnonoikku siinä mielessä, että olen aina pitänyt koulusta. Viimeistään elokuun alusta olen odottanut koulun alkua kuin kuuta nousevaa ja kerrankin kuumemittarin näyttäessä sangen korkeita lukemia, itkin katkerasti kun äiti kielsi lähtemästä vaikka istuin tiukasti reppu selässä eteisen penkillä posket hehkuen.

Sinä päivänä olisi ollut kuvista ja historiaa.

Muistan myös jokaisen koulunaloituspäivän sen perusteella, mitä olen pukenut päälleni. Kyllä, jokaisen esikoulusta tähän päivään, eli yliopiston neljännen vuoden ensimmäiseen koulupäivään. Koulun aloituksessa on jotain taianomaista, arki alkaa ja rutiinit muodostuvat, kesä vaihtuu syksyksi jättäen jälkeensä vain D-vitamiinia pullollaan olevat energiavarastot. ”Arki on ihanaa!”, huutaa hän vetäen käsivartta villatakin hihaan.

Ikuisena koulufriikkinä tahdonkin kertoa jotain tämän syksyn opinahjostani. Copenhagen Business School sijaitsee neljässä eri rakennuksessa, kaikki kuitenkin noin kilometrin etäisyydellä toisistaan. Vähäiseen kokemukseeni nojaten voin tässä vaiheessa sanoa seuraavaa..

Solbjerg Plats on rakennus, jossa ilmeisesti meillä on eniten luentoja. Siellä sijaitsee myös kauppakorkean pääkirjasto, kirjakauppa, opiskelijaravintoja ja baari. Kyllä, baari, mainitsinko jo, että Carlsberg on yksi suurimmista rahoittajista?

Kileniltä Solbjerg Platsille.

Pääkirjasto.

  

Solbjerg Platsin vieressä on Kilen, jossa ei juurikaan pitäisi olla luentoja mutta siellä on joitain lukusaleja ja hallintohenkilökuntaa.

Solbjerg Platsilta Kilenille.

Dalgas Have on alkuperäinen Kööpenhaminan kauppakorkeakoulu ja rakennus on peräisin ilmeisesti 60-luvun tienoilta ulkoisista ominaisuuksista päätellen. Rakennuksessa on joitakin luentoja ja siellä on myös jokaisen vaihtarin lohduttava olkapää, eli kansainvälinen toimisto. 

Dalgas Have.

Porcelaenshaven sijaitsee vain noin 200m päässä residenssistäni ja se on rakennettu nimensä mukaisesti vanhaan kuninkaalliseen posliinitehtaaseen. Lauantaina ollut Welcome Dinner oli tämä rakennuksen suuressa aulassa, joka ilmeisesti on pääosin tämäntapaisten suurten ihmismassojen kestitsemistilaisuuksiin suunniteltukin. Porcelaenshavenin yläkerrassa on myös yksi suurimmista student residenceistä ja kuulemma aika villi meno.

Porcelaenshaven.

Koska koulu tahtoo säilyttää maineensa maailman parhaiden kauppakorkeakoulujen kärkikastissa, se ryökäle vaatii myös vaihtareita opiskelemaan. Tämän vuoksi jokaisen vaihto-opiskelijan on valittava ja suoritettava neljä (4) 7,5 nopan kurssia. En todellakaan tiedä, mitä tapahtuu jos syystä tai seitsemästä näin ei todellisuudessa tapahtuisi mutta mukisematta valitsin neljä todella mielenkiintoisilta vaikuttavaa kurssia. Ensimmäisen periodin kurssini ovat Design Thinking ja  Managing in Creative Economy. Ensimmäisten luentojen perusteella kumpikin vaikuttaa aivan supermielenkiintoiselta, ja olen hehkuttanut niitä kanssa-asujilleni kyllästymiseen saakka. Toisen periodin kurssini ovat Corporate Communications ja Design-driven Innovation strategy. Niin ja jos siellä ruudun toisella puolella joku ei vielä laskenut 1+1 niin kyllä, olen todella kiinnostunut muotoilusta, luovasta taloudesta ja markkinoinnista, brandeista ja sen sellaisesta..tästä voisin kirjoittaa vaikka romaanisarjan mutta mielestäni muotoilu on Suomen suurimpia kilpailutekijöitä maailmalla ja tahdon olla isona mukana toteuttamassa tätä menestystä. En edes aloita ylistyspuhettani skandinaavisen muotokielen neroudesta vaan tyydyn toteamaan, että mikäli elämä tulevaisuudessa menisi niin kuin elokuvissa konsanaan, luette parhaillaan tulevan Marimekon johtoportaan jäsenen blogia.

Koska haaveet eivät maksa mitään. Ja tavoitteita pitää olla.

Muista kuulumisista sen verran, että tällä viikolla ollaan katsasteltu kaupunkia ja löydetty muutamakin ravintola ja baari, joista tämän porukan löytää tarjousiltoina varmasti lähes joka viikko. Tänään tutustuttiin Kööpenhaminan eteläosaan ja käytiin esimerkiksi vapaakaupunki Christianiassa, joka allekirjoittaneelle oli ahdistusta alusta loppuun, sillä meininki oli vähän liian rentoa. Etsittiin myös maailman parhaaksi (kalleimmaksi) tituleerattu ravintola Noma ja koiranpentu – ilmein katselimme sisällä lounastavien japanilaisten liikemiesten annoksia. Tuloksetta.

Huomenna mennään koko päiväksi Tivoliin, jippii! Palailen jahka pääni lakkaa pyörimästä kaikkien G-voimien johdosta.